Läs en bok

Leivoin juuri viimeisen työpäiväni kunniaksi daimmuffinsseja työkavereilleni ja huomasin siinä leipomisen ohessa vatvovani edelleen Afganistanilaisten kaltoinkohdeltua elämää. Olen viime aikoina lukenut erityisesti Lähi-idän naisista ja lapsista kertovaa kirjallisuutta arabiprinsessojen elämänkerroista lähtien ja oppinut ja ymmärtänyt yhtä sun toista. Kaikki Lähi-itää koskevat kirjat, jotka olen lukenut ovat olleet erittäin koskettavia ja hyvin kerrottuja, mutta ylitse muiden ovat ehdottomasti Khaled Hosseinin kirjoittamat fiktiiviset romaanit afganistanilaisista elämänkohtaloista. Hosseini on Kabulissa syntynyt varakkaan perheen poika, joka on siirtänyt kokemansa yhteiskunnan eriarvoisuuden kirjan sivuilleen erinomaisella kerronnalla ja koskettavilla tarinoilla.

Luin junamatkalla Helsinkiin Hosseinin vuonna 2008 ilmestyneen romaanin "Tusen strålande solar" (suom. Tuhat loistavaa aurinkoa), joka kertoo tarinan ystävyydestä sodan ja sorron keskellä. Kirja on kaunis surullisesta tekstistä huolimatta ja sen kautta oppii asioita Lähi-idän kulttuurista huomaamattaan kansallisruuista yhteiskuntaluokkiin.

Nyt olen päässyt puoleen väliin Hosseinin ensimmäistä kansainvälistä menestyskirjaa "Flyga drake" (suom. Leijapoika), joka kertoo yhteiskuntaluokka eroista Afganistanissa ja USA:ssa. Kirja käsittelee syyllisyyttä, ystävyyttä ja Afganistanin historiaa aavistuksen melankolisesti mutta pitää silti otteessaan. Suosittelen kumpaakin kirjaa kaikille huolimatta siitä, kiinnostaako Lähi-idän historia vai ei, hyvä kerronta ja kiinnostavat tarinat tekivät kirjoista yhdet suosikkikirjoistani.